Luin viikonloppuna Kristiina Alajan kirjan Kun on vaikea sanoa EI. LK-kirjat.
Alku on myyntimiehen painajaisia, jospa ihmiset lukisivat tämän kirjan ja alkaisivat sanoa EI kun tulee oston aika. No, näin ei myyjän onneksi käy.
Kirjoittaja aloittaa kertomalla kuinka hänellä oli kerran vaikea sanoa lehtimyyjälle ei, vaikka oli päättänyt ettei mitään tilaa.
Kirjan pääajatus tuntuu olevan, pitääkö aina miellyttää ja olla kiltti. Kirjan mukaan ei pidä.
Kirjoista pitää aina löytää jotakin vinkkejä elämään. Tästä löytyi esimerkiksi se että "Negatiivista palautteesta" pitäisi muostaa oikeasti vinkki parempaan työskentelyyn. Miksi pitäisi antaa negatiivista, kun voisi kertoa vinkin kuinka työ voisi tehdä paremmin.
Toinen asia jonka huomasin kirjasta. Itse olen antamaan tutuilleni EI palautetta, joka tuntuu toiselta tyrmäämiseltä. Kirjassa oleva esimerkki oli hyvinkin tuttu :) Tässä asiassa olisi minullakin kehittämisen varaa.
Kirjassa tuodaan monta kertaa esiin se, ettei EIn sanominen ole väärin vaan usein se on oikein. Meidän ei kirjan mukaan pidä liikaa kantaa murhetta toisten tunteista, jos sen takia itse palamme loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti