Ajattelin lukea muutaman kastekirjan ja vähän verrata miten ne suhtautuvat eri tavalla ajatteleviin ja miten ne perustelevat oppinsa.
Ensimmäisenä kirjana luin Immo Aatolaisen Ovatko uudestikastajat oikeassa, ajatuksia kastekysymyksen äärellä. Löytyy ainakin Luther-divarista.
Aatolainen toimi kirjaa kirjoittaessa vankilassa pappina ja oli hieman ärtynyt että vierailevien puhujien haluun ottaa puheeksi lapsikasteen vääryys. Hehän perustelivat intoaan Pyhän Hengen vaatimuksella, jolle he eivät voineet mitään. Aatolainen kirjoittaa kirjassa ettei uudestikaste ole mitenkään tehnyt ihmisistä synnittömiä, vaan myös myös heitä on vankilassa.
Aatolaisen vastaväite sille ettei lapsikastetta ole Raamatussa mainittu, mutta että se oli käytäntö apolostisena aikana on se, ettei siellä ole määrätty myöskään sunnuntain viettoa, kolminaisuusoppia eikä naisten käyntiä ehtoollisella.
Hänen mukaansa suurimmassa osassa Raamatun kastetapauksissa oli käytetty valelua tai vihmoimista. Ensimmäisen helluntai oli Aatolaisen mukaan selkeästi vihmominen, koska Jerusalemissa ei ole kastepaikkaa jossa olisi voinut kastaa päivässä 3000 miestä.
Tyypilliseen kastekirjatyyliin kirjassa oli paljon eri kastenäkemyksellä varustettujen ihmisten kirjoitusten negatiivista arviointia.
Ei siis mitään uutta tässä kirjassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti